Kuusiluodon kasvit

Puut

Hevoskastanja (Nummikatu 9 ja Merikatu 4 A)

Nummikadun Hevoskastanja tuotiin Ouluun Espoosta vuonna 2003. Puun korkeus oli n. 1,20m ja ensimmäinen kasvupaikka oli Oulujoen rannalla. Puu menestyi hyvin vaikka Hevoskastanjan kasvuvyöhyke on 2 eli aivan eteläinen Suomi kun taas Oulun kasvuvyöhyke on 5. Talvella 2004 jänis maisteli kuoret ja puu leikattiin vain 40 cm korkuiseksi. Hevoskastanjalle tehtiin uusi kasvupaikka kesällä 2005 Kuusiluotoon jossa sen uskotaan menestyvän paremmin ja olevan suojassa jäniksiltä.

Keväällä 2006 hevoskastanja siirrettiin pihalta Nummikadun varteen pation rakentamisen edestä. Siirto näyttää onnistuneen hyvin sillä puu kasvaa kovalla vauhdilla.

Merikadulla kasvava hevoskastanja on jo ehtinyt kunnon puun kokoiseksi n. 4 m. Tämä puun tarinaa ei vielä tiedetä mutta tullaan laittamaan sivuille heti sen selvittyä. Kolmas Oulun hevoskastanja löytyy Hupisaarilta tuomenkukka kahvilan seinustalta jossa se ei ole menestynyt hyvin ja on talvisin paleltunut lumirajan yläpuolelta.

Merikadun Hevoskastanja kukkii ensimmäisen kerran (9 kukkaa). Puun kukkiminen Oulun korkeudella on sen verran harvinainen tapahtuma, että asiasta on tiedotettu Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Delegaatio tulee katsomaan tapahtunutta. Oulussa hevoskastanja on kukkinut aikaisemmin vain yhden kerran (viime vuonna).


 
(Balkanin)Hevoskastanja, Aesculus hippocastanum on sukunsa ainoa Euroopassa luontainen laji. Sen hyvin suppea alkuperäisalue sijaitsee Pohjois-Kreikassa ja Albaniassa, mutta viljeltynä tätä uljasta puuta on vaikka kuinka laajalti etenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Etelä-Suomessakin hevoskastanja menestyy hyvin. Lajin ominaisimpia tuntomerkkejä ovat valkoiset, keskeltä keltaiset kukat, pitkäpiikkiset hedelmät ja suurten talvisilmujen voimallinen tahmeus. (Lähde: Euroopan puuopas, Otava)


Kesä 2005 (Nummikatu 9)

Syksy 2005 (Nummikatu 9)

Talvi 2005 (Nummikatu 9)

 

Pilvikirsikka (Merikatu 4, Saarankatu 9)

Pilvikirsikka, (lat. prunus pensylvanica) ruotsiksi amerikansk häggkörsbär, on Kuusiluodossa hyvin viihtyvä koristepuu. Se on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomalaisissa pihoissa sitä on ollut jo 1950-luvulla, Oulussa puu on tullut suosituksi 1990-luvulla. Kukkiessaan touko- kesäkuussa puu on valkoisten kukkien peitossa. Suomenkielisen nimensä pilvikirsikka onkin saanut runsaan kukintansa perusteella. Syksyllä puuta koristavat punaiset, halkaisijaltaan noin 6mm luumarjat, jotka ovat syötäviä mutta kirpeitä. Lehtien ruskaväri on upean punakeltainen. Korkeutta puulle voi kertyä 10-15 metriä ja sen elinikä on 20-25 vuotta. Puu on hyvin talvenkestävä. Pilvikirsikka kasvattaa runsaasti juuriversoja, jotka joudutaan poistamaan. Hoidetussa pihassa vesat tuhoutuvat luontevasti nurmikon leikkaamisen yhteydessä.

Lähteet: Suomen puu- ja pensaskasvio sekä AA)

 


Saarankadun pilvikirsikka toukokuun lopussa 2006.

Metsävaahtera (Nummikatu 9)

Nummikatu 9:ssä kasvava metsävaahtera tuotiin 1980-luvulla Lahdesta Ouluun. Puu on menestynyt pihalla erittäin hyvin ja siemenistä onkin kasvanut jo satoja uusia pieniä vaahteroita joita on annettu ympäri Oulua. Tuoreimmat pikkuvaahterat tulevat kaunistamaan Nummikatu 2:den edustaa kunhan ne kasvavat istutuskuntoon. Viime kesänä (2005) pihasta kerättiin yli 50 pientä siemenestä kasvanutta vaahterantainta.

Metsävaahtera, Acer platanoides. Luontainen alue ulottuu Etelä-Euroopan vuorilta, läntisestä Keski-Euroopasta ja Etelä-Fennoskandiasta Uralille ja Etelä-Kaukasukselle. Suomessa metsävaahtera saavuttaa luontaisen pohjoisrajansa jo Satakunnassa, Etelä-Hämeessä ja Etelä-Savossa, mutta menestyy viljeltynä ja karkaakin jonkin verran pohjoisempanakin. Luonnon muodon ohella viljellään monia lajikkeita.
(Lähde: Euroopan puuopas, Otava)
 


Isompi metsävaahtera suoraan päivänvarjosta ylöspäin. Korkeutta jo n. 15 metriä. Siemenestä kasvanut metsävaahtera (2,5m) kivetyksen keskellä. Kuva kesältä 2005.

Metsävaahteran kaunis syysväri lokakuun lopussa 2004. Vaahtera pudottaa lehdet pihan puista viimeisimpänä.